demarinuoret

Elämme jälleen sitä aikaa, kun koululaiset alkavat pikkuhiljaa palailla koulujen penkeille. Minut tämä sai miettimään omia kouluaikojani ja kuinka koulumaailma onkaan muuttunut niistä ajoista, sillä nyt syksyllä koulunsa aloittavilla tulee todennäköisesti olemaan melko erilainen opintie kuin mitä itselläni on ollut.

Oman koulutieni aloitin Lieksassa vuonna 2003. Tuntuu, ettei siitä nyt niin pitkä aika ole. Ajallisesti kun miettii, niin ei siitä pitkä aika olekaan. Kun aletaan miettimään peruskoulun ja suomalaisen koulutuksen ottamia harppauksia kuluneiden vuosien aikana, niin se 15 vuotta alkaa tuntua aika pitkältä ajalta. Nykyisin älytaulut, älypuhelimet ja älylaitteet ovat vallanneet lähes jokaisen luokkahuoneen. Omassa alakoulun luokassa oli äly opettajan päässä ja oppilaiden päissä älyvapaat ajatukset – joilla oli yleensä seuraamuksensa.

Nykyisin lähes jokaisella on älylaite, jolla pystyy hetkessä tarkistamaan jonkin mieltä painavan kysymyksen. Älylaitteet ovat tuoneet ihmisten tarjolle aivan älyttömän määrän informaatiota. Itselleni tällainen informaatiotulva on toisinaan jopa melko ahdistavaa. Aina pitäisi olla tavoitettavissa, kaikkiin viesteihin pitäisi reagoida hetkessä ja koko ajan olla tietoinen maailman menosta. Onko pakko, jos ei tahdo? Lapsuudessani luin uutiset lehdestä ja katsoin sään ikkunasta. Silläkin pärjäsi.

Tällä viikolla uutisoitiin, kuinka Suomen lukiolaisten liitto vaatii, että Suomessa siirryttäisiin aloittamaan koulu vasta aikaisintaan yhdeksältä.Tätä perustellaan nuorten riittävän levon turvaamisella. Eikö nuorten riittävä lepo tulee turvatuksi, kun menee ajoissa nukkumaan ja herää ajoissa? Itse ainakin menen ennemmin aamulla aiemmin kouluun ja lähden aiemmin, jotta päivän aikana ehtii muutakin kuin käydä koulussa ja nukkumassa. Nuorilla tulee olemaan rankka putoaminen maanpinnalle, kun kellokortti pitääkin olla leimaamassa kello 6 aamulla tai armeijassa, kun komppanian radiosta kuuluu “komppaniassa herätys” ennen kukon kiekaisua.

 

Juho Kettunen

Joensuun Demarinuorten puheenjohta

Kirjoitus on ilmestynyt Viikko Pohjois-Karjalaisessa 16.8.